Raskautta, syntymätöntä ja äitiysneuvolainstituutiota tekemässä

Riikka Homasen väitöskirjassa tutkitaan raskaana olevan naisen ja syntymättömän (sikiön) suhdetta äitiyshuollon konseptissa. Homasen omin sanoin:

  • Tutkimukseni tarkastelee ensin naisten kokemukseen perustuvaa tietoa ja näkökulmia raskaudesta sekä syntymättömästä. Tältä pohjalta kysyn tutkimuksessani, miten käytännön neuvolatyössä syntymätön ja sen suhde raskaana olevaan naiseen tuotetaan ajallisesti ja aihekohtaisesti. Lopulta pohdin vielä raskaana olevien naisten toimijuuden suhdetta syntymättömään niin kuin se realisoituu käytännöissä, koska tutkimuksellinen sitoumukseni on siinä, miten naisia osallistetaan ja miten he osallistuvat institutionaalisiin järjestyksiin ja epäjärjestyksiin.

Itselläni mielenkiinto kohdistui tuohon, että miten “tuotetaan” äidin ja syntymättömän suhde. Tämä on tieteellistä tekstiä, mutta silti pisti miettimään mitä sielä neuvolassa tavoitellaan. Tässä työstetään vain äitiysneuvolan tapahtumia. Olisi mielenkiintoista tutkia miten eri ryhmissä tämä toteutuu ja erityisesti niiden keskuudessa jotka eivät neuvolapalveluita saa/halua. Miten neuvolassa tuotettu suhde naisen ja syntymättömän välillä eroaa siitä mitä se olisi ilman neuvolapalvelua.

Nyt käynnissä olevan kotisynnytyskeskusteluun tämä seuraava on aika mielenkiintoinen:

  • Ammattilaisten tulisi tehdä työtä kansalaisten kanssa tasavertaisina kumppaneina taatakseen näille enemmän valinnanvapautta ja autonomiaa. Julkisen palvelun edustajina hoitajilla ei ole toimivaltaa toimia syntymättömien vartijoina vaan hallita riskejä ja tuottaa turvaa ennaltaehkäisevin menetelmin, jotka eivät täysin määrittele hyvinvoinnin muotoja. Tämän lähestymistavan ongelma on paradoksaalisesti se, että kauniista voimaannuttamisen ja vapaaehtoisuuden toimintaperiaatteistaan huolimatta se sallii raskaana olevien naisten kontrolloimisen.

Valitettavasti se on usein näin. Monet kokevat erilaiset kaavakkeet ja kyselyt ikävinä ja antavan neuvolalle valtaa määrätä heidän elämästään.

  • Lapsen etu -käsitettä käytetään kulttuurisen äidillisen kompetenssin esittämiseen. Koska se on epämääräinen ja muuntuva käsite, naisille jää valinnanvaraa, minkälaiseksi äitisubjektiksi he voivat tulla sekä minkälaisen sosiaalisen elämismaailman he voivat rakentaa (yhteistoimin) henkilökohtaisissa perheissään.

Hienosti sanottu ja toivottavasti mahdollisimman usein toteutuu se, että nainen saa itse valita minkälaiseksi hän elämänsä rakentaa.

  • Tieteellisillä ”faktoilla” tavoitellaan äidillistä vastakaikua, jonka ajatellaan aikaansaavan elämäntapamuutoksia ja ruokkivan kiintymissidettä syntymättömään. Nämä tavat tuottavat moninaisia syntymättömiä.

Tämä toimi ainakin minun kohdallani:) Lisää olisivat saaneet kertoa faktaa erityisesti synnytyksestä. Synnytyksen luonnollinen kulku, miten sitä voi itse edesauttaa ja miksi se kannattaa.

Työssä Homanen miettii myös neuvolan käytäntöihin “alistumista” ja sitä, että neuvolan työ on suunnattu perinteisen työnjaon omaavalle heteroperheelle.

  • Kun naiset tekevät valintoja, jotka eivät istu normaaliuden mittakaavaan riskitekijöiden arvioinneissa, heidät vastuullistetaan.  Tuloksena on se, että joidenkin naisten suhteet syntymättömiin tuotetaan huonosti hoidetuiksi, koska ne poikkeavat mitattavissa olevista asteikoista, jotka vastaavat yhdyskuntaluokkaominaisuuksia.

Hyvä ja tärkeä asia tuotu esille.

Neuvolan palveluista, joko osasta tai kaikista, kieltäytyminen nähdään myös kapinointina ja voi johtaa jonkun toisen palvelun eväämiseen. Honkanen tuo asian esille valtiopaternalismina:

  • Valtiopaternalismi, jossa neuvolassa käyminen ja neuvolan aktiviteetteihin sopeutuminen näyttäytyy kansalaisvelvollisuutena, elää rinnan sellaisen nousevan vapaehtoisen kumppanuuden rationaliteetin kanssa, jonka toimintaperiaatteena on itseluottamus ja -ohjautuvuus vanhemmuudessa.

Lisäksi laitan hänen johtopäätökset tähän suoraan hänen omina sanoinaan:

  • Johtopäätöksenä väitän, että äitiysneuvolatyö on affektiivista työtä, joka kriittisesti työstää
    lääketieteellisesti tuotettua ja teknisesti määriteltyä sikiöhenkilöä. Työ vaatii aikaa, luottamuksellisia asiakassuhteita ja naisten kokemusten kuulemista. Neuvola tuottaa terveyttä, hyvinvointia sekä tunnetta turvasta ja valinnanvapaudesta sekä pientä toimijuutta institutionaalisesti siedettyjen vanhemmuussuhteiden piirissä. Tämän toiminta-alan piirissä naisella on mahdollisuus ottaa itselleen tilaa, hellittää itsekontrollia ja olla luova. Valinnanvapauden ja autonomian lisääminen terapeuttisen reflektion muodossa voi tuottaa toivottavia tuloksia osalle naisista. Se voidaan kuitenkin tulkita myös kulutuskapitalismin vaatimukseksi ja hyvinvointipalvelujärjestelmän mana-gerialistiseksi vastaukseksi tähän vaatimukseen. Naiset eivät lopulta ole vapaita valitsemaan mitä tahansa ja markkinalogiikka sopii huonosti hoitosuhteisiin. Kaikkiaan vaikka arjen käytännöt neuvoloissa ovat sotkuisia eikä mikään vallan muoto pysty totaalisesti pitämään niitä otteessaan, tiettyjä syntymättömiä, äitiminuuksia ja sosiaalisia siteitä tuotetaan ennen syntymää. Niitä tuotetaan tyylillä, joka edistää sellaisia muutoksia ja prosesseja perhesuhteissa, joiden oletetaan tapahtuvan pitkälti itsestään. Näin kyky ja kyvyttömyys kääntää raskaana olevan naisen ja syntymättömän suhde äidin ja lapsen suhteeksi voidaan ymmärtää biopolitiikan ja -vallan käytännöksi.

Tässä siis vähän paloja Riikka Homasen työstä. Jos kiinnostuit, niin löydät koko väitöksen täältä:

https://uta17-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/67972/978-951-44-9014-9.pdf?sequence=1