Oletko miettinyt miten pystyisit saamaan mahdollisimman turvallisen ja terveellisen synnytyksen? Synnytyksen, jonka jälkeen sinä ja vauva voisitte molemmat hyvin? Minkä jälkeen tukihenkilö kokee olevansa osa perhettä eikä sivustakatsoja, ja että hänkin kokee pystyvänsä hoitamaan vauvaa ja olemaan tärkeä toinen vanhempi vauvalle?
WHO ja Lamaze ovat tehneet koostetutkimuksia, joiden tuloksista näkee 6 turvalliseen ja terveelliseen synnytykseen eniten vaikuttavaa asiaa.
ja kuudesta turvalliseen ja terveelliseen synnytykseen eniten vaikuttavasta asiasta WHO ja Lamaze ovat koostaneet kuusi kaikista tärkeintä asiaa, jotka vaikuttavat siihen, että synnytys sujuu turvallisesti ja sinä ja vauva pysytte terveinä synnytyksen aikana ja sen jälkeen.
WHO:n ja Lamazen 6 askelta turvalliseen ja terveelliseen synnytykseen on perusta hyvälle synnytysvalmennukselle. Tässä artikkelissa käydään läpi nuo kuusi näyttöön perustuvaa synnytysvalmennuksen kannalta tärkeää synnytystä tukevaa, edistävää ja suojelevaa askelta.
THL:n raportissa Äitiysneuvolat muuttuvassa terveydenhuollossa (2015) kerrotaan, että “lähtökohtaisesti raskaus ja synnytys ovat normaaleja tapahtumia eikä niitä tule tarpeettomasti medikalisoida ottamalla käyttöön toimenpiteitä ja teknologiaa ilman kyllin painavia lääketieteellisiä perusteita”.
Maailman terveysjärjestöllä on sama tavoite ja WHO on julkaissut neljä tutkimuksiin perustuvaa synnytysten hoidon askelta, jotka tukevat, edistävät ja suojelevat normaalia synnytystä (Chalmers & Porter 2001). Lamaze International on näiden lisäksi tunnistanut tutkimuksista kaksi askelta lisää (Lothian 2009).
Tässä artikkelissa käydään läpi kuusi näyttöön perustuvaa synnytysvalmennuksen kannalta tärkeää synnytystä tukevaa, edistävää ja suojelevaa askelta.
Askel #1: Anna synnytyksen alkaa itsestään
Suurimmassa osassa raskauksia on parasta odottaa siihen asti, että vauva on valmis syntymään. Viimeisten viikkojen ja päivien aikana vauva kehittyy nopeaan tahtiin mm. valmistaen keuhkoja ja lisäämällä painoa, samalla liikkuen synnytyksen kannalta parempaan asentoon ja alemmaksi lantiossa, kohdunkaula pehmenee ja kohdun lihaksiin tulee lisää oksitosiinireseptoreita. Jokainen päivä parantaa vauvan sopeutumista kohdun ulkopuoliseen elämään sekä normaalin synnytyksen todennäköisyyttä.
Synnytyksen käynnistykset lisäävät toimenpiteiden tarvetta, lääkkeellistä kivunlievitystä sekä sikiön sykekäyrän muutoksia, hartiadystosian todennäköisyyttä, avustetun synnytyksen tarvetta sekä keisarinleikkauksen todennäköisyyttä. Käynnistetyn synnytyksen jälkeen vauva joutuu todennäköisemmin tarkkailuun esimerkiksi hengitysongelmien tai pienipainoisuuden vuoksi. Tutkimukset eivät myöskään tue synnytyksen käynnistymistä pelkästään ultralla todetun vauvan suuren koon vuoksi.
Synnytyksen tulisi antaa käynnistyä itsekseen, jos synnyttäjällä ei ole tutkimuksiin perustuvia lääketieteellisiä perusteita käynnistykselle.
Askel #2: Kävele, liiku ja vaihda asentoja läpi synnytyksen
Liikkuminen auttaa synnyttäjää selviämään vahvoista supistuksista, auttaa pärjäämään supisten kanssa ja auttaa vauvaa laskeutumaan lantioon synnytyksen aikana. Synnyttäjän tulisi liikkua kehoa kuunnellen, mikä auttaa löytämään tilanteeseen sopivat liikkeet ja asennot.
Tutkimusten mukaan kävely, liike ja asentojen vaihtaminen edistää synnytystä, vähentää sikiön sydänäänien heikkenemistä, ehkäisee repeämiä ja vähentää verenvuodon todennäköisyyttä.
Käveleminen synnytyksen aktiivisessa vaiheessa vähentää tarvetta imukuppiavustukselle ja keisarileikkaukselle.
Synnyttäjän tulisi voida liikkua ja valita asentonsa synnytyksen aikana vapaasti, mikä edistää synnytystä, parantaa synnyttäjän pärjäämistä ja vähentää komplikaatioiden riskiä.
Askel #3: Ota mukaan kumppani, ystävä ja/tai doula tarjoamaan jatkuvaa tukea
Kun synnyttäjällä on mukanaan hänen valitsema(t) tukihenkilö(t), niin hän tuntee olonsa hoivatummaksi ja turvallisemmaksi ja kokee tulevansa paremmin kuulluksi. Suuri osa synnyttäjistä valitsee mukaansa perheenjäsenen tai läheisen ystävän.
Viime vuosina doulat ovat alkaneet tarjota jatkuvaa henkistä, fyysistä ja tiedollista tukea synnyttäjille ja heidän perheilleen. Doulat tarjoavat tukea odotusaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen perheen toivomalla tavalla.
Tutkimusten mukaan synnyttäjän saama jatkuva tuki lyhentää synnytyksen kestoa, lisää spontaanin alatiesynnytyksen toteutumista, vähentää lääkkeellisen kivunlievityksen, toimenpiteiden ja keisarileikkauksen tarvetta ja vähentää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Doulan kanssa synnyttäneet ovat tyytyväisempiä synnytyskokemukseensa. Parhaat tulokset olivat synnyttäneillä, joiden tukihenkilö ei ollut perheen lähipiiristä eikä ollut sairaalan henkilökuntaa.
Jokaisen naisen tulisi tietää, että jatkuva henkinen ja fyysinen tuki synnytyksen aikana edistää synnytyksen turvallisuutta ja synnyttäjän ja vauvan terveyttä.
Askel #4: Vältä ylihoitamista ja ylimääräisiä toimenpiteitä
Synnytyksen hoidossa synnyttäjät kohtaavat rutiinitoimenpiteitä, joille ei aina ole lääketieteellistä perustelua tai toimenpiteistä on tullut erityisryhmän sijasta rutiinia kaikille synnyttäjille. Osaa toimenpiteistä synnyttäjät voivat itse pyytää, kuten esimerkiksi käynnistystä tai puudutetta aikaisessa vaiheessa.
Synteettistä oksitosiinia annetaan lähes puolelle synnyttäjistä ja 74 % ensisynnyttäjistä ottaa epiduraalin (THL 2018). Sydänääniä seurataan välillä lähes jatkuvasti, vaikka jatkuvan sydänäänten kuuntelun haitat ovat tutkitusti hyötyjä suuremmat.
Epiduraalin ottaminen johtaa usein synteettisen oksitosiinin käyttöön ja muihin toimenpiteisiin. Pitäisikö kiinnittää huomiota ensimmäisen toimenpiteen ehkäisyyn? Siihen voidaan vaikuttaa synnytysvalmennuksella, kun synnytyksen aikana synnyttäjälle voi olla jopa traumaattista se, että kätilö yrittää kertoa miksi epiduraalia ei vielä kannattaisi ottaa. Tai kun kätilö kertoo lähes heprealta siinä tilanteessa kuulostavista muista vaihtoehdoista. Valmistautuminen tulisi tehdä ennen synnytystä.
Lähtökohtaisesti synnytys pitäisi olla toimenpiteistä vapaa ellei ilmaannu syitä tehdä toimenpidettä. Jokaisen odottajan tulisi tietää toimenpiteiden riskeistä ja siitä, että toimenpiteet altistavat muille toimenpiteille ja ne voivat häiritä synnytyksen normaalia kulkua.
Huomio! Kaikille toimenpiteille on paikkansa ja niitä tulee käyttää silloin, kun siihen on tarvetta.
Askel #5: Seuraa kehon omaa ponnistustarvetta ja vältä ponnistamista selällään
Synnyttäjän pitäisi pystyä valitsemaan ponnistusasento vapaasti. Ponnistusvaiheessa pystyasennot, synnytysjakkaralla istuminen tai kylkiasennot avaavat lantiota vauvalle ja usein tuntuvat myös synnyttäjästä paremmilta.
Pystyasennon ja kylkiasennon käyttäminen ponnistusvaiheessa on yhteydessä lyhyempään ponnistusvaiheeseen, pienempään avustustarpeeseen, pienempään määrään episiotomeja, vähäisempään määrään vauvan huonoja sykevaihteluita sekä vähäisempään kipuun ponnistusvaiheessa. Ohjattu ponnistaminen on usein stressaavampaa vauvalle ja on yhteydessä lisääntyneisiin lantionpohjan ongelmiin synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen aikana on parempi odottaa kehon omaa ponnistustarvetta. Myös epiduraalin kanssa on turvallisempaa odottaa, että vauva laskeutuu itse lantioon.
Ponnistusvaihe on turvallisempaa silloin, kun synnyttäjä ponnistaa valitsemassaan asennossa välttäen selällään olemista ja ponnistus tapahtuu kehon oman ponnistustarpeen mukaisesti.
Askel #6: Pidä synnyttäjä ja vauva yhdessä – se on parasta synnyttäneelle, vauvalle ja imetykselle
Synnytyksen jälkeen äitien ja vauvojen tulisi pysyä yhdessä. Yhdessä ollessaan synnyttäneillä on vähemmän verenvuotoa ja he ovat tyytyväisempiä. Ihokontaktissa olevien vauvojen lämpötila, syke ja verensokeri pysyvät tasaisempina ja heillä on vähemmän imetysongelmia. Nämä hyödyt ovat niin selkeät, että synnyttäneen ja vauvan erottaminen on tutkimuksissa nimetty harmia tuottavaksi toimenpiteeksi ilman lääketieteellistä syytä. Kaikki heti synnytyksen jälkeen tehtävä rutiinihoito tulisi tehdä ihokontaktissa erottamatta synnyttäjää ja vauvaa.
Jokaisen odottajan tulisi saada tietoa ihokontaktin ja läheisyyden hyödyistä synnytyksen jälkeen ja jokaisen synnytysyksikön tulisi edistää ihokontaktia heti syntymän jälkeen.
WHO:n vauvamyönteisyysohjelma on nostanut tämän asian vahvasti esille ja moni suomalainen synnytysosasto toteuttaakin ihokontaktia ja yhdessä olemista synnytyksen jälkeisinä päivinä.
Miten edistämme jokaista askelta?
Monet näistä askeleista ja niiden toteutumisesta määrittää sairaala, mutta on myös paljon, mitä niiden toteutumisen eteen voidaan tehdä synnytysvalmennuksessa.
Valtakunnallisesti voimme jokaista askelta edistää tekemällä riskisynnytysten hoitopolun rinnalle myös normaalisynnytyksen hoitopolun ja sairaalassa jokaista askelta voi edistää kehittämällä toimintaa.
Kunnat pystyvät parantamaan askelten toteutumista tarjoamalla synnyttäjille riittävän laajan synnytysvalmennuksen, kuten esimerkiksi tarjoamalla Synnytyksen ABC:n synnytysvalmennuksen neuvolan perhevalmennuksen osana. Synnytyksen ABC sisältää kaikki Valtioneuvoston synnytysvalmennussisällöt ja se perustuu tässä artikkelissa kerrottuihin turvallisen ja terveellisen synnytyksen askeleihin.
Seuraavassa käymme läpi miten synnytysvalmennus tukee näiden WHO:n ja Lamazen tutkimuksiin perustuvien turvallisen ja terveellisen synnytyksen askeleiden toteutumista.
#1 Anna synnytyksen käynnistyä itse
Mennäänkö Suomessa jo ylihoitamisen puolelle, jos 28,9 % synnytyksistä käynnistetään? Onko osa käynnistyksistä malttamattomuutta myös perheiden puolelta? Usein tällaisissa tilanteissa perheellä ei ole riittävästi tietoa käynnistyksen eduista ja haitoista. Haitat voivat konkretisoitua vasta sitten kolmantena käynnistyspäivänä, kun synnytys ei vieläkään ole käynnistynyt, synnyttäjä ja vauva ovat uupuneita ja päädytään sektioon.
Perheille tulisi tarjota synnytysvalmennuksessa tietoa synnytyksen käynnistymisen fysiologiasta, ja miten eri käynnistysmenetelmät yrittävät synnytystä käynnistää ja mitä riskejä niihin liittyy.
#2 Kävele, liiku ja vaihda asentoja läpi synnytyksen
Meillä on hyvä mahdollisuus liikkua ja vaihtaa asentoja, mutta olen huomannut, että synnyttäjät ovat usein arkoja liikkumaan. Sairaala ympäristönä ohjaa meidät usein turhaan potilaan rooliin ja silloin odotamme ohjeita sen sijaan, että kuuntelemme, mihin keho pyrkii meitä ohjaamaan.
Kätilöiltä kuulee turhautumista siitä, että synnyttäjät eivät liiku. Toki voihan olla mukavaa maata sängyssä, mutta usein synnyttäjällä ei ole tietoa liikkeen ja asentojen vaihtamisen eduista ja liikkumattomuuden haitoista.
Synnytysvalmennuksessa tulisi käydä synnytyksen fysiologiaa läpi ja perustelut pystyasentojen, liikkeen ja asentojenvaihdon merkityksestä synnytykselle. Näin useampi synnyttäjä osaisi hyödyntää näitä jo synnytyksen alkuvaiheessa kotona, mutta myös puudutteen kanssa.
#3 Ota mukaan kumppani, ystävä ja/tai doula tarjoamaan jatkuvaa tukea
Synnyttäjän tulee saada ottaa synnytykseensä valitsemansa tukihenkilöt. Usein mukana on tulevan lapsen isä, mutta siellä voi olla myös kaveri tai sukulainen ja/tai doula.
Doula on uusin synnytyksen tukihenkilöistä, mutta se tuo takaisin vanhan tradition kokeneista naisista synnyttäjän tukena. Doula on synnytyksessä mukana tukemassa synnyttäjää ja kumppania fyysisesti, henkisesti ja tiedollisesti.
Suomen Doulat ry:n doulan toimenkuva uusittiin vuonna 2018 yhteistyössä Kätilöliiton kanssa ja se on luettavissa osoitteesta http://77.240.19.35/~doules/doulan-toimenkuva/. Doula ei tee lääketieteellisiä toimenpiteitä eikä diagnosoi vaan tarjoaa fyysistä, henkistä ja tiedollista tukea koko perheelle.
WHO suosittelee synnytykseen jatkuvaa tukea sen tuomien hyötyjen ja kustannustehokkuuden vuoksi (WHO 2016) ja doulan läsnäoloa suosittelevat myös The American College of Obstetricians and Gynecologists sekä 15 000 synnyttäjää sisältävä Cochrane Review:n tutkimus jatkuvasta tuesta synnytyksen aikana.
#4 Vältä toimenpiteitä, jotka eivät ole lääketieteellisesti perusteltuja
THL:n tilastojen mukaan 43,4 % synnyttäjistä sai synteettistä oksitosiinia. Määrä kuulostaa suurelta. Onko tämä tarpeen lähes puolelle synnyttäjistä? Onko esimerkiksi puudutteiden suurella käytöllä yhteys synteettisen oksitosiinin tarpeeseen? Yksi toimenpide johtaa helposti toiseen.
Synnytysvalmennuksella perheille voidaan antaa tietoa toimenpiteiden hyödyistä, haitoista sekä ketjuuntumisesta, mikä ehkä motivoi synnyttäjiä käyttämään lääkkeettömiä kivunlievityksiä pidempään synnytyksessään. Tämä jo itsessään voisi vähentää toimenpiteiden tarvetta.
#5 Seuraa kehon omaa ponnistustarvetta ja vältä ponnistamista selällään
Synnytysvalmennuksessa synnyttäjälle tulee tarjota tietoa erilaisista ponnistusasennoista niin, että hän on synnytyksen aikana avoimempi kokeilemaan erilaisia asentoja ja osaa paremmin kuunnella kehoaan asentoa valitessaan. Jos tiedossa on ainoastaan yksi ponnistusasento, puoli-istuva, niin synnytyksen aikana synnyttäjä ei ehkä sisäistä uutta tietoa ja hän voi olla haluton kokeilemaan erilaisia asentoja.
#6 Pidä synnyttäjä ja vauva yhdessä
Tämä onkin jo hyvin otettu käyttöön Suomessa. Vauva ja synnyttäjä saavat olla yhdessä syntymän hetkestä lähtien ja perheitä kannustetaan ihokontaktiin vauvan kanssa.
Synnytysvalmennuksessa tulee kertoa perheelle ihokontaktin merkityksestä synnyttäjän ja vauvan fyysiselle terveydelle ja palautumiselle sekä imetykselle. Näin perhe on valmiimpi toteuttamaan ihokontaktia myös synnytyksen jälkeisinä päivinä.
Haluatko sinä tutustua näihin kuuteen askeleeseen turvalliseen ja terveelliseen synnytykseen?
Tule Synnytyksen ABC:n synnytysvalmennukseen oppimaan näistä lisää!
Marjaana Siivola
Kirjoittajasta ja väitöstyöstä
Kirjoittaja Marjaana Siivola on Lamazen sertifioitu synnytysvalmentaja LCCE, tekniikan lisensiaatti, väitöstutkija Aalto yliopistossa, sertifioitu doula CD(DONA) ja sertifioitu doulakouluttaja BDT(DONA).
Marjaanan väitöstutkimuksen aiheena on verkossa tapahtuvan synnytysvalmennuksen käyttäjälähtöinen kehittäminen yhdessä perheiden, kätilöiden, lääkärien ja neuvolan terveydenhoitajien kanssa. Tutkimuksen ensisijainen tavoite on parantaa perheiden synnytykseen valmistautumista. 80 % kätilöistä kertoi tutkimuksen kyselyssä, etteivät perheet valmistaudu riittävästi ja 85 % kertoi, että valmistautumattomuus vaikuttaa synnytyksen edistymiseen.
Tavoitetta lähdettiin rakentamaan kehittämällä tekniikkaa sopivalla tavalla hyödyntävä käyttäjälähtöinen verkkopalvelu, mikä tehostaa kuntien, sairaanhoitopiirien ja yksityisten toimijoiden synnytysvalmennuksia. Palvelua voidaan hyödyntää neuvoloiden ja sairaaloiden perhevalmennuksessa kääntäen opiskellen (flipped learning) tai ryhmien lisämateriaalina.
Valmennus on saavutettavissa paikkakunnasta ja lasketusta-ajasta riippumatta verkossa ja se sisältää Valtioneuvoston vaatiman sisällön synnytysvalmennukselle, Lamazen vaatimukset sekä tutkimuskierroksilla käyttäjiltä (odottajat, terveydenhoitajat ja kätilöt) esiin nousseet aiheet. Kurssiin sisältyy yhteydenpito synnytysvalmentajan kanssa somessa, chatissä, sähköpostilla ja puhelimella, joten odottaja saa aina vastauksen kysymyksiinsä.
Lisätietoja
Marjaana Siivola, [email protected], 050-5969011
Tämä kirjoitus julkaistiin Kätilöliiton Kätilölehdessä numerossa 3/2019.
Lähteet
Amis D. Washington, DC: Lamaze International; 2009. Healthy birth practice #1: Let labor begin on its own.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4235056/
Chalmers B, Porter R (2001). Assessing effective care in normal labor: the Bologna score. Birth. 2001 Jun; 28(2):79-83.
Goer H, Sagady Leslie M, Romano A. (2007) Step 6: does not routinely employ practices, procedures unsupported by scientific evidence: the coalition for improving maternity services. J Perinat Educ. 2007 Winter; 16 Suppl 1():32S-64S.
Judith A. Lothian (2009). Safe, Healthy Birth: What Every Pregnant Woman Needs to Know. J Perinat Educ. 2009 Summer; 18(3): 48–54. doi: 10.1624/105812409X461225
Romano AM, Lothian J. (2008). Promoting, protecting, and supporting normal birth: a look at the evidence. J Obstet Gynecol Neonatal Nurs. 2008 Jan-Feb; 37(1):94-104; quiz 104-5.
Sakala C, Corry MP. New York: Milbank Memorial Fund; 2008. Evidence-based maternity care: What it is and what it can achieve. Retrieved June 14, 2009, from http://www.childbirthconnection.com/pdfs/evidence-based-maternity-care.pdf
WHO: Companion of choice during labour and childbirth for improved quality of care. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/250274/1/WHO-RHR-16.10-eng.pdf
Äitiysneuvolaopas Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan (THL 2013) Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä (kirj.) Reija Klemetti & Tuovi Hakulinen-Viitanen (toim.)