Suomen sairaaloissa on yleistynyt tapa hoitaa jälkeisvaihetta (eli vaihetta vauvan synnyttyä istukan syntymiseen) aktiivisesti antamalla synteettistä oksitosiiniä piikkinä lihakseen, vetämällä napanuorasta sekä painamalla kohtua. Tätä kutsutaan jälkeisvaiheen aktiiviseksi hoitamiseksi. Aktiivinen hoitaminen voi sisältää myös napanuoran nopean katkaisemisen, mutta tämän käyttäminen on onneksi vähenemään päin ja vauva saa kaiken oman veren käyttöönsä. Aktiivisessa hoidossa istukka syntyy usein n 10-20 minuutin sisään oksitosiinipiikin antamisesta.
Luonnollisessa jälkeisvaiheessa odotetaan rauhassa istukan luonnollista irtoamista kohdunseinämästä ja sen spontaania syntymistä. Tämä vaihe voi kestää 15min-2h. Jos synnytyksen kulkuun ei ole puututtu lääketieteellisesti (esim. epiduraali ja/tai synteettinen oksitosiini) eikä äidillä ole riskitekijöitä verenvuotoon, niin voidaan rauhassa odotella istukan syntymistä.
Luonnollisesti äidin ja vauvan oksitosiinitasot kasvavat huippuunsa heti vauvan synnyttyä. Tämä auttaa äitiä ja vauvaa rakastumaan toisiinsa ja edistää imetyksen aloittamista. Tällä oksitoosinin nousulla on erittäin tärkeä tehtävä jälkeisvaiheessa supistaa kohtua nopeasti pienemmäksi (jälkisupistuksia). Tällöin kohdun kutistuminen irrottaa istukan ja samanaikaisesti se puristaa pienet istukkaan menneet verisuonet kiinni ettei äiti vuoda paljoa verta.
kohdun supistumiseen oksitosiini on erittäin tärkeää. Jos synnytyksen aikana on häiritty luonnollista oksitosiinin eritystä lääkkein ja/tai toimenpitein, oksitosiinia ei ehkä erity riittävästi. Tai jos äiti on saanut synteettistä oksitosiinia synnytyksen aikana, niin kohdun oksitosiinireseptorit ovat voineet väsyä eivätkä enää reagoi oksitosiiniin tehokkaasti. Tällöin kohtu ei supistu riittävästi ja äiti altistuu verenvuodolle.
Kohdun supistumista voi edistää pitämällä vauvaa äidin rinnalla. Tällöin äiti saa (yllättäen) hajuaistin kautta paljon informaatiota ja keho ymmärtää vauvan syntyneen ja että kohtu pitää supistaa. Lisäksi äidin rinnalla olevan vauvan liikkeet mahalla/kohdun päällä stimuloivat kohtua supistumaan.
Kun vauva on valmis imemään ja siirtyy rinnalle, äidin keho tuottaa taas lisää oksitosiinia, joka auttaa kohtua supistumaan ja pysymään supistuneena. Tämän huomaa moni äiti myös tulevina päivinä, kun imetyksen aloittaminen tuo mukanaan jälkisupistukset ja mahdollisesti vuotoa. Tämä on luonnollinen keino pitää kohtu hyvässä kunnossa ja vähentää jälkivuotoja.
Mutta mitä tulee jälkeisvaiheen aktiiviseen hoitamiseen. Cochrane Libraryn meta-analyysitutkimus 2011 kokosi tutkimukset liittyen jälkeisvaiheen hoitoon. He löysivät seitsemän sairaalassa tehtyä tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 8247 naista. Lisää tutkimuksia tarvittaisiin, että voisi vetää tarkempia johtopäätöksiä. Näiden tutkimusten mukaan aktiivinen hoitaminen vähensi synnytyksen jälkeistä verenvuotoa ja anemiaa. Se kuitenkin myös vähensi vauvan syntymäpainoa, nosti synnyttäjän verenpainetta, lisäsi hänen kipuja, useampi oksensi ja useampi synnyttäjä tuli takaisin sairaalaan vuotojen takia. Matalan verenvuotoriskin naisilla tulokset olivat samansuuntaisia ja riski verenvuotoon pysyi samana.
Naisille tulisi jo raskausaikana tarjota tietoa, että he voivat synnytyksessä tehdä tietoisen päätöksen. Osa synnyttäjän kokemista oireista voidaan vähentää antamalla jotain tiettyä synteettistä oksitosiinia, mutta tämä vaatii lisää tutkimuksia. Napanuoran myöhempi leikkaaminen on hyödyllistä vauvalle, kun hänen verivoluumiaan ei vähennetä, mutta tätäkin pitäisi tutkia lisää. Verenvuotoa voi ehkä vähentää antamalla pelkästään synteettistä oksitosiinia ilman, että vauvan verivoluumin vähentämistä (eli napanuoran aikaista katkaisua). Joka tapauksessa tutkimuksia on tällä hetkellä tehty liian vähän, että aktiivista jälkeisvaiheen hoidon hyödyt ja haitat tiedettäisiin tarkasti.
Koko tutkimus on nähtävissä Cochrane Libraryn sivuilla: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/14651858.CD007412.pub3/abstract;jsessionid=61289AA14497696B1A516CBBE3727A63.f02t01
Active versus expectant management for women in the third stage of labour
Cecily M Begley1,*, Gillian ML Gyte2, Declan Devane3, William McGuire4, Andrew Weeks5
Editorial Group: Cochrane Pregnancy and Childbirth Group
Published Online: 9 NOV 2011
Assessed as up-to-date: 26 SEP 2011