http://midwifethinking.com/2014/01/15/the-human-microbiome-considerations-for-pregnancy-birth-and-early-mothering/
Video: https://youtu.be/5DTrENdWvvM
Yhteiselomme bakteerien ja muiden mikrobien kanssa näyttää myös alkavan aikaisemmin kuin vielä muutama vuosi sitten uskottiin – jo ennen syntymää.
Kaikesta ei ole vielä riittävästi tutkimusta, mutta näyttää vahvasti siltä, että mikrobeista löytyy yksi selittäjä esimerkiksi koliikille, diabetekselle, allergioille, autismille ja lihavuudelle.
Vielä ei tiedetä, mitä merkitystä raskauden aikaisella mikrobien kosketuksella on. Se sopii kuitenkin hyvin nykykäsitykseen lapsen vaiheittaisesta ja ohjelmoidusta altistumisesta mikrobeille.
Äidin maidon energiasta suuri osa on oligosakkaridi-hiilihydraatteja, joita vastasyntyneen suolisto ei pysty käyttämään hyväkseen. Sen sijaan oligosakkaridit toimivat ravintona suoliston bakteereille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten läheistä mikrobien ja ihmisen yhteiselo on. Evoluutio tuskin olisi suosinut energiaa vievää ominaisuutta, joka ei auta suvunjatkumista.
“Jos lapsi syntyy ilman polttoja ja stressiä ja vielä leikkauksella, hän on varsin raakile kohtaamaan ympäristön altistuksen. Synnytys valmistaa lasta maailmaan kuten lämmittely urheilijaa ennen kuntotreeniä”, lastentautiopin professori Erika IsolauriTurun yliopistosta vertaa.
Vastasyntynyt lapsi tarvitsee suolistossaan etenkin tulehdusta hillitseviä bifidobakteereja. Niitä ylläpitää rintaruokinta.
Aliravitsemuksesta johtuvia kasvuhäiriöitä voidaan estää, kun puututaan lapsen suoliston mikrobikannan kehitykseen, osoittavat kaksi tuoretta tutkimusta. Toisen niistä julkaisi Science ja toisen Cell.
Sciencen tutkimuksessa aliravittujen malawilaislasten suoliston mikrobeja verrattiin normaalisti ruokailleiden ikätovereiden bakteereihin. Suoliston mikrobiyhteisö muuttuu ja kehittyy ihmisen kasvaessa.
Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että kasvuun vaikuttaneet suolistobakteerit olivat Ruminococcus gnavus ja Clostridium symbiosum. Sen sijaan Lactobacillus plantarumin kaksi kantaa onnistuivat jo yksinäänkin korjaamaan heikoksi jäänyttä kasvua.
Cellin julkaisemassa tutkimuksessa puolestaan selvitettiin, miten lapsen kasvuun vaikuttavat äidinmaito ja suolistobakteerit. Siinä havaittiin, että aliravittujen malawilaislasten äitien maidossa oli tavallista vähemmän tiettyjä sialyylihappoa sisältäviä sokereita.
Sokereita nauttineet eläimet saivat lisää painoa ja luumassaa, ja aineenvaihdunta maksassa, lihaksissa ja aivoissa muuttui. Rintamaidosta eristetyt sokerit siis auttoivat hyödyntämään ruuan ravinteita paremmin.
Tutkijat havaitsivat, että yksi tietty suolistobakteeri käytti näitä sokereita ravinnokseen, ja toinen bakteeri puolestaan hyödynsi sokerin pilkkomisesta syntyneitä yhdisteitä omaksi ruuakseen.
Nämä kaksi bakteeria yksinään eivät vielä kyenneet takaamaan normaalia kasvua, vaan ne tarvitsivat ympärilleen kokonaisen bakteerien yhteisön, jotta maidon sokerit tuottivat toivotun tuloksen.