Synnytysten turvallisuus tilastoina

Hienoa, että THL:n tutkija Mika Gissler on kirjoittanut neutraalin artikkelin synnytysten hoitamisesta ja sen turvallisuudesta. Pienten yksiköiden alasajoa ei voi perustella säästöillä eikä turvallisuudella. Nämä johtopäätökset voidaan vetää Suomen syntymärekisteristä.

Nyt on jo nähtävissä suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella syntyvien kasvava osuus. Toisaalta sekin kai voidaan laskea säästöksi, jos kaikki menee hyvin. Yleisemmin niistä kuitenkin kulut valitettavasti kasvavat. Esim. ambulanssi voidaan lähettää pitkänkin matkan päähän ja kätilö hyppää kyytiin. Tällainen toimintatapa on jossain sairaaloissa, joiden ympäriltä on pienempiä yksiköitä suljettu. Tässä tilanteessa kätilö (ja ambulanssi) ovat pitkän aikaa varattuja hätätilanteeseen ja kätilö on poissa normaalista vahvuudesta.

Turvallisuudesta voi kertoa, että matkasynnytykset ja muut suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuvat synnytykset ovat turvattomampia. Nämä lisääntyvät koko ajan ja tulevat lisääntymään entisestään. Se, että päivystyasetuksella saadaan pelastettua kaksi vastasyntynyttä, niin samoilla toimilla aiheutetaan laskennallisesti enemmän kuolemia sairaalan ulkopuolella!

“Päivystysasetuksessa korostetuissa hätäkeisarileikkauksissa kuolleisuusluvut ovat uusimpien lukujen mukaan pienemmät alle tuhannen synnytyksen sairaaloissa (14/1000) kuin keskisuurissa (21/1000) tai suurissa sairaaloissa (18/1000).”

Tämän tilaston perusteella voitaisiin keskisuuria yksiköitä purkaa ja avata tilalle enemmän pienempiä yksilöitä. Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että riskiraskaudet keskitetään suuriin sairaaloihin.

Täältä voit tulkea Mika Gisslerin kirjoituksen: Keskittäminen ei välttämättä paranna synnytysten turvallisuutta.

Vielä kaipaan varteenotettavaa kirjoitusta siitä miten pitkä sairaalasynnytys vaikuttaa synnytyksessä käytettävien toimenpiteiden määrään, äidin kokemaan stressiin sekä miten se vaikuttaa koko perheeseen. Jos äidin tulee siirtyä kauaksi perheen luota vieraaseen ympäristöön odottamaan tulevaa synnytystä jo monta viikkoa ennen synnytystä, niin kuinka synnyttäjä pystyy ylläpitämään positiivista mieltä? Saako hän puolison tuekseen synnytyksen käynnistyttyä? Kuinka houkuttelevaa on käynnistää synnytys odotettuaan 3-4 viikkoa hotellissa tai sukulaisen luona? Eroaako tällaisen synnyttäjän kivunlievitys synnyttäjästä, joka saa olla kotona? Pääseekö synnyttäjän normaali hormonitoiminta toimimaan tarvittavalla tavalla?

Hypoteettisesti voi tapahtua niin, että tällaisia synnytyksiä käynnistetään enemmän, vauhditetaan synteettisellä oksitosiinilla ja niissä voi olla enemmän lääkkeellistä kivunlievitystä. Sen jälkeen puhutaan jo suuremmasta todennäköisyydestä tarjontavirheisiin, imukupin käyttöön sekä synteettisestä oksitosiinista johtuvaan synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon. Lisäksi synnytyskokemus voi olla traumaattisempi, kiintymyssuhde ei pääse normaalilla tavalla tapahtumaan, imetys vaikeutuu ja äidillä on kohonnut riski masennukseen. Näistä kumpuavia asioita selvitellään sitten perheneuvolassa ja nuorisopsykiatrilla sekä terveydenhuollossa.

No, tämä oli spekulaatiota ja kuulostaa pahimmalta mahdolliselta, mutta se ei sitä edes ole vaan yllättävän yleinen.