Ylen Prisma ohjelmassa oli aiheena kohdun aikainen kehittyminen ihmisen tulevan terveyden kannalta. Ohjelma on nähtävissä vain muutamia päiviä osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2177838. Kannattaa käydä katsomassa!
Ohjelma tarjosi tietoa nyt pinnalla olevaan kysymykseen autoimmuunisairauksien lisääntymisestä. Aikaisemmin geenien uskottiin olevan tärkeässä roolissa, mutta niiden tutkimus ei ole tuottanut toivottua tulosta. Nyt on saatu lupaavia tuloksia tutkimalla sikiön kehitystä kohdussa.
Kohdussa vietetty aika ohjelmoi meitä eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja tällä on merkitystä meidän myöhemmälle terveydelle. Esimerkiksi Hollannissa tutkittiin nälänhädän aikana kohdussa olleiden ihmisten terveyttä ja heillä huomattiin olevan muita enemmän sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetestä. Kun näitä aikuisia verrattiin heidän omiin sisaruksiinsa (jotka olivat kehittyneet kohdussa muuten kuin nälänhädän aikaan, mutta joiden kasvuympäristö oli samanlainen), nälänhädän aikana kohdussa olevien terveys oli heikompi. Erityisen tärkeitä on raskauden kaksitoista ensimmäistä viikkoa.
Ohjelmassa kerrottiin lääkäristä, joka ihmetteli Intialaisessa sairaalassa suurta diabetes-, sydän-ja verisuonitautipotilaiden määrää. Kun hän tutki länsimaisia tutkimuksia, nämä taudit olivat luokiteltu suurimmaksi osaksi elintasorairauksiin, lihavuuteen, liikkumattomuuteen ja huonoon ruokavalioon. Hänen potilaansa olivat laihoja, kävelivät paljon ja söivät terveellisesti. Hän tutustui englantilaisen tutkijan David Parkerin tutkimukseen syntymäpainon merkityksestä näiden sairauksien syntymiseen. Mitä matalampi syntymäpaino, sitä suurempi todennäköisyys henkilöllä on sairastua näihin tauteihin. Intialaisessa sairaalassa oli paljon pieninä syntyneitä lapsia. Tähän liittyviä tekijöitä oli hankala löytää, mutta he huomasivat, että osalla näistä pieninä syntyneistä lapsista rasvan määrä oli sama kuin esim. 800g painavammalla englantilaisella lapsella. Tästä alettiin käyttää termiä “lean fat”.
Tutkijat alkoivat tutkia syntymäpainon ja rasvaprosentin määrää syntymähetkellä sekä sen vaikutuksia myöhempään terveyteen. Ensimmäisen seuratun ryhmän vauvat ovat kasvaneet nyt jo parikymppisiksi. Heitä on tutkittu muutamia kertoja kasvun aikana. Tuloksista on huomioitavaa, että pienipainoisilla ja suuren rasvamäärän syntymän aikaan omaavilla insuliiniresistanssi on huonompi jo lapsena ja parikymppisillä on nähtävissä verisuonten kalkkeutumista.
Seuraavaksi huomio on kiinnitetty äidin ruokavalioon raskauden aikana ja sillä on todettu olevan suuri merkitys sikiön kehitykselle. Ruuan määrällä ja hiilihydraatti/rasva suhteella ei ole niinkään merkitystä, mutta mikroravinteilla on. Erityisesti B12:sta ja folaateilla näyttäisi olevan tärkeä rooli sikiön kehitykselle. Aikuisiän diabeteksen riskiä voidaan ehkä vähentää sillä, että äiti syö raskautta ennen ja sen aikana erityisesti vihreitä vihanneksia, hedelmiä ja maitotuotteita.
Lisäksi ohjelman lopussa oli hormonien vaikutuksesta sikiöön. Raskaudenaikaiset hormonit muokkaavat sikiön kehittyviä aivoja. Testosteronihormonin määrää oli tutkittu äidin verestä ja lapsivedestä ja sen määrä muokkasi sikiön aivokurkiaista eli sitä osaa mikä yhdistää oikean ja vasemman aivopuoliskon. Jos testosteronitaso oli korkea, niin se määritti “miesmäistä” käytöstä niin tytöissä kuin pojissa. Se myös paransi kolmiulotteista ajattelukykyä sekä mm. kartanlukua. Eli nyt on todistettu, että sikiöaikaiset hormonitasot muokkaavat aivoja fyysisesti nähtävissä olevalla tasolla ja voidaan vain pohtia mitä se tekee solutasolla.
Ohjelmassa sivuttiin hiukan istukkatutkimusta, joka on edistynein Saudi-Arabiassa. Sielä on paljon tilastodataa istukasta ja he kovasti kunnioittavat sitä. Heille istukka on “kaksonen”, jonka pitää kuolla, että vauva pystyy elämään. Istukka saa myös hyvän kohtelun, kun se lopulta haudataan istukoitten hautausmaalle. Jään mielenkiinnolla odottamaan tutkimuksia istukasta ja sen hyödyntämisestä (esim. kapseloimalla – äiti voi paremmin, vähemmän masennusta ym).
Palatakseni vielä ohjelman pääaiheeseen, niin kohdun aikaisesta kehityksestä ja sen vaikutuksista koko elämään tiedetään aika vähän. Se on kuuma tutkimuksen aihe ja ihan aiheesta. Tutkija David Parker sanoo lopuksi, että tuo yhdeksän kuukauden jakso kohdussa on tärkeämpi meidän terveyden kannalta kuin mikään muu aika ja elintavoilla on hankala päästä samaan.
Toisaalta tieto lisää tuskaa ja kaikella tällä tiedolla voi tulla paljon paineita raskauden ajalle. Tärkeää on maalaisjärjellä elää hyvää ja terveellistä elämää, niin lapsi saa tasapainoisen alun elämälleen. Toisaalta tämän voi ymmärtää myös niin, että elintasosairauksina pitämämme sairaudet eivät ole ehkä niinkään huonoista elämäntavoista kiinni ja henkilön omista valinnoista vaan se pitää ymmärtää suurempana kokonaisuutena.
Aikaisemmin kirjoitin MicroBirth dokumentista, jossa Toni Harman ja Alex Wakeford paneutuvat synnytyksen aikaiseen altistumiseen. Synnytyksen aikana epigenetiikka ohjelmoi DNA:ta toimimaan tietyllä tavalla. Monella synnytyksen aikaisella toimenpiteellä voi olla kauaskantoiset vaikutukset lapsen tulevaan terveyteen. Toni ja Alex lähtevät selvittämään tätä dokumentissaan. Jos aihe kiinnostaa, niin käy ihmeessä lahjoittamassa osasi projektiin IndieGoGo-sivuston kautta. Sieltä löytyy hyvä intro dokumenttiin. Lahjoittaa voi maaliskuun loppuun asti.
http://www.indiegogo.com/projects/microbirth