Vuonna 2019 kartoitin ensimmäisen kerran perhevalmennuksen Äitiysneuvolaoppaassa määriteltyjen tavoitteiden toteutumisesta.
Tulokset julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 3/2022.
https://www.julkari.fi/handle/10024/144543
Johtopäätökset ja jatkotutkimus
Molemmissa selvityksissä nousi esiin riittämätön valmennus ja valmennukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamattomuus. Tulokset vahvistavat
näkemystä, joka esitetään myös Äitiysneuvolaoppaassa (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013).
Sen suositusten mukaan valmennuksessa tulisi huomioida perheiden erilaiset lähtökohdat, sillä ne edellyttävät perhevalmennukselta ja ryhmätoiminnalta jatkuvaa kehittämistä, monimuotoisuutta ja vaihtoehtoja. Suosituksissa nostetaan esiin myös internetin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Silti verkkopedagogisia mahdollisuuksia ei ole juurikaan hyödynnetty. Osa sairaaloista on lopettanut tutustumiskäynnit, ja pandemian aikana perhevalmennusten järjestäminen lopetettiin monin paikoin. Osalle perheistä tarjotaan perhevalmennuksena vain Youtube-videoita, vaikka videoiden katsominen itsenäisesti ei yleensä tuota haluttua oppimista (Guo ym. 2014). Muutamat kunnat alkoivat pandemian aikana tarjota
valmennusta videopuhelun avulla, mutta niissä ei juurikaan hyödynnetty verkkopedagogisia opetustapoja, eikä tunnissa tai kahdessa ehditä käydä läpi
perhevalmennuksen vaadittuja sisältöjä. Monica Vekvedin ym. (2017) tutkimuksen mukaan valmennuksissa opettajan roolia tulisi kehittää niin, että hän olisi ohjaaja, joka loisi tilan, missä voisi auttaa perheitä oivaltamaan ja sisäistämään asioita itse, tukisi perheiden läpikäymää muutosta, toisi terveydenhuollon henkilökunnan lähemmäksi perheitä ja rakentaisi yhteisöjä. Tämä on yhdenmukaista selvityksemme tulosten kanssa: käyttäjälähtöinen valmennus voisi edistää perheiden osallistumista ja tyytyväisyyttä valmennukseen.
Tässä selvityksestä nousi vahvasti esiin valmistautumisen merkitys myös lapsivuodeajalle ja perheen hyvinvoinnille sekä imetykselle. Tulos on yhdenmukainen Mary Koehnin (2008) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan valmennuksen päätavoite ei perheillä ollut synnytyksen toimenpiteelliset tavoitteet vaan enemmänkin itse valmistautuminen ja matka synnytykseen, lapsivuodeaikaan ja vanhemmuuteen.
Näihin tuloksiin perustuen olemme alkaneet tutkia ja kehittää verkkopedagogisia ratkaisuja synnytysvalmennukseen. Tutkimme 360° kuvia ja videoita sisältävän synnytysvalmennuksen verkkomateriaalin käyttöä yhdessä säännöllisten verkkotapaamisten kanssa niin kutsuttua käänteisen luokkahuoneen menetelmää soveltaen (Bergmann & Sams 2012).