Synnytyksen käynnistys puhuttaa Suomessa nyt paljon, kun synnytyksiä käynnistetään yhä aikaisemmin. HUS:ssa yliaikaisuuskontrolli on ollut noin rv 41+5 ja silloin on kontrolloitu vauvan kasvua, istukan toimintaa ja seurattu muita merkkejä, jotka voisivat kertoa ongelmista. Jos kaikki on ollut hyvin, niin odottaja on saanut uuden ajan muutamien päivien päähän. Tällä hetkellä yhä useampi käynnistetään jo ensimmäisessä kontrollissa.
Mikä siis olisi optimaalinen ajankohta synnytyksen käynnistykselle?
EU:n COST BIRTH verkoston tutkijat ovat julkaisseet JBI Database of Systematic Reviews and Implementationissa koosteen tutkimuksista, jossa he ovat käyneet läpi käynnistykseen liittyviä tutkimuksia ja siinä selvitellään onko parempi käynnistää yliaikaisena (rv42+0-42+6) vai jo ennen yliaikaisuutta (rv41+0-41+6).
Effects of induction of labor prior to post-term in low-risk pregnancies: a systematic review
Rydahl, Eva1,2,3; Eriksen, Lena4,5; Juhl, Mette1
Tutkimuksessa ilmeni, että ennen yliaikaisuutta (rv42+0) käynnistetyissä synnytyksissä oli enemmän komplikaatioita kuin jos odotettiin raskausviikolle 42.
Tässä vielä alkuperäinen yhteenveto englanniksi, ettei asia muutu käännöksessä:
“Induction prior to post-term was associated with few beneficial outcomes and several adverse outcomes. This draws attention to possible iatrogenic effects affecting large numbers of low-risk women in contemporary maternity care. According to The World Health Organization, expected benefits from a medical intervention must outweigh potential harms. Hence, our results do not support the widespread use of routine induction prior to post-term (41+0–6 gestational weeks).”
Kun käynnistystä odotettiin raskauden yliajalle eli raskausviikolle 42, niin 70% synnytyksistä käynnistyi ilman toimenpiteitä. Tämä on hurja määrä vältettyjä toimenpiteiden tuomia ongelmia, joka myös pitäisi ottaa tosissaan. Jokainen toimenpide sisältää hyödyt ja haitat, joten jokaista toimenpidettä tulisi punnita tarkasti tilannekohtaisesti.
Kuten jutussa mainittiin WHO suosittelee, että lääketieteellisiä toimenpiteitä tehdään vain silloin, kun hyödyt ylittävät mahdolliset haitat, joten käynnistysten aikaistamista tulee pohtia tarkkaan.
Tutkimuksesta
Tässä tutkimuksessa keskityttiin uusimpiin tutkimuksiin ja esimerkiksi 70-luvun tutkimukset jätettiin huomioitta, sillä silloin synnytyksiä hoidettiin niin eri tavalla. Tässä myös keskityttiin raskausviikkoihin 41 ja 42, koska synnytysten käynnistykset ovat länsimaissa muuttuneet juuri raskausviikolta 42 aikaisemmaksi raskausviikolle 41. Tässä haluttiin tutkia tämän muutoksen vaikutukset. Tutkimustekstin mukaan tämä muutos on tapahtunut pitkälti ilman tieteellisiä review-tutkimuksia ja siksi tutkijat olivat halunneet ottaa kyseisen aiheen käsittelyyn.
Tutkimuksessa keskityttiin matalanriskin synnyttäjiin, joiden synnytyksen käynnistämistä suunniteltiin pelkästään yliaikaisuuden valossa. Tällöin riskejä pitää verrata spontaanisti käynnistyneeseen matalanriskin synnyttäjään eikä suinkaan kaikkiin synnytyksiin, joihin sisältyvät erilaiset riskiraskaudet sekä vauvojen erilaiset haasteet. Eli meidän tulisi laittaa enemmän painoarvoa myös muille haittavaikutuksille kuin vain sektioiden määrälle tai kuolemalle.
Rv 41 käynnistetyissä synnytyksissä oli muun muassa enemmän sektioita, imukuppiulosauttoja, istukan käsinirrotusta, verenvuotoa, kohdun repeämiä sekä lapsen alhaisia APGAR-pisteitä.
Lisäksi tutkimuksessa painotetaan, että odottajalle tulisi kertoa käynnistyksen hyödyistä ja riskeistä numeroina. Odottajan pitäisi tietää mihin hän antaa luvan, kun hän antaa luvan aloittaa synnytyksen käynnistämiseen.
Tutkimuksessa käydään laajasti läpi tutkimukseen sisällytettyjen tutkimusten hyväksymiskriteerit kuin myös tutkimustuloksen eroavaisuudet muihin review-tutkimusten tuloksiin.
Kun suunnitellaan synnytyksen käynnistämisen ohjeita, niin tutkijat suosittelevat lukemaan myös tähän koosteeseen sisällytetyt tutkimukset tarkempien tietojen saamiseksi ja erilaisten tilanteiden vertaamiseksi.
Alkuperäiset tulokset englanniksi:
Conclusions: Induction prior to post-term was associated with few beneficial outcomes and several adverse outcomes. This draws attention to possible iatrogenic effects affecting large numbers of low-risk women in contemporary maternity care. According to the World Health Organization, expected benefits from a medical intervention must outweigh potential harms. Hence, our results do not support the widespread use of routine induction prior to post-term (41+0-6 gestational weeks)