Synnytyskivun merkitys – miksi synnytyskipua tarvitaan?

Synnytyskipu – tuo ihmisiä jakava termi. Toiset ylistävät sitä, toisten mielestä sitä ei tarvitse kokea ja toiset eivät halua edes puhua siitä sillä nimellä. Mutta sillä on merkitystä. Synnytyskivulla on oma merkityksensä synnytyksessä ja sillä on tarkoitus.

Kipu sinänsä muodostuu vasta aivoissa. Jos kehon aistin lähettämä signaali koetaan aivoissa kipuna, se tuntuu siltä. Toisaalta sama signaali voidaan tulkita paineena, kiristyksenä tai siihen ei reagoida mitenkään.

Esimerkiksi urheilija voi loukkaantua suorituksen aikana tuntematta sitä, sillä keskittyminen on niin täysin siinä tekemisessä, ettei aivot käsittele signaalia tai aivot eivät koe, että sillä on siinä tilanteessa merkitystä. Suorituksen jälkeen vamman alueelta tulevat signaalit saavat enemmän tilaa ja tuntemus koetaan kipuna vasta sitten.

Synnytyksessä on kyse myös siitä kuinka paljon kohdunalueen signaalia tulee aivoihin ja minkä merkityksen me annamme sille. Se riippuu paljon aikomuksista, oletuksista sekä kehon ja mielen rentoutumisesta. Jos oletamme, että supistus tekee kipeää, ensimmäisetkin supistukset koetaan helposti jo kipuna. Toisaalta jos olettamus on, ettei tuntemus ole kipua, niin sitä ei niin tulkita.

Tämän huomioi jo kauan sitten kuuluisa lääkäri Grantly Dick-Read, joka ihmetteli miksi oppineet naiset kokivat enemmän kipua kuin alkeellisissa oloissa ja eri kulttuureissa synnyttävät naiset. Yksi tienposkeen synnyttänyt ihmetteli Dick-Readille hänen kysyessään, etteikö synnytys sattunut, että “olisiko sen pitänyt sattua?”.

Supistuksen oletus tulee selvästi esiin myös uudelleensynnyttäjillä. Moni useasti synnyttänyt sanoo, että ensimmäisellä kerralla supistukset sattuivat jo latenssivaiheessa, koska tuleva pelotti ja supistuksen oletettiin sattuvan. Toisella tai kolmannella kerralla, kun tiesi edes vähän mitä tuleman pitää, niin alkuvaiheen supistusten aikaan, kun ekalla kerralla oli menossa jo sairaalaan, tokalla kerralla lähdettiin vielä kauppaan tai hoidettiin muita hommia. Eli näille tuntemuksille annetaan erilaisia merkityksiä ja tulkintoja riippuen tiedoista ja olettamuksista.

Koska eri ihmiset kokevat kivun niin eri tavoin, puhun tässä kirjoituksesta tästä eteenpäin tuntemuksena ja jokaiselle itselleen jää määriteltäväksi mitä se on.

Miksi tuntemukset ovat hyväksi?

Keho ei tuota hormoneita kuin tarpeeseen ja endorfiini, tuo kehon oma morfiinia tehokkaampi kivunlievitys, tulee käyttöön silloin, kun keho tuntee supistuksen voiman. Mitä voimakkaampi supistus, sitä enemmän keho tuottaa endorfiinia (ja oksitosiinia). Nämä edistävät synnytyksen kulkua ja normaalia edistymistä.

Synnytyksen alkuvaiheessa halutaan stressihormonit pois, sillä oksitosiini ei viihdy samassa kehossa stressihormoneiden kanssa.

Mutta synnytyksen loppuvaiheeseen kuuluu myös stressihormoneiden nousu. Siirtymävaiheessa supistukset voimistuvat ja niitä tulee yleensä tiheästi, jolloin keho reagoi tilanteeseen nostamalla kehon adrenaliinitasoa. Silloin synnyttäjä usein “herää” synnytyskuplastaan ja huomioi ympäristöään enemmän. Tällä onkin tarkoituksena varmistaa, että tilanne on turvallinen vauvan syntyä. Tässä vaiheessa, kun adrenaliini nousee, synnyttäjä voi kokea mm. kuolemanpelkoa tai haluja jättää synnytys kesken. Tämä epätoivon tila päättyykin usein ponnistusvaiheen alkamiseen.

Kohonnut adrenaliinitaso antaa synnyttäjälle voimia ponnistaa ja se auttaa vauvaa sietämään ponnistusvaiheen tiukassa tilanteessa normaalistikin tulevaa pientä happivajausta.

Syntymän jälkeen synnyttäjä on adrenaliinin ansiosta valpas vastaanottamaan vauvan, hoitamaan sitä ja kokeilemaan ensi-imetystä. Adrenaliinin haihduttua ja entistä suuremman oksitosiinimäärän ansiosta synnyttänyt nukahtaa hyvin ansaitulle levolle palautumaan synnytyksestä.

Synnyttäjän adrenaliini siirtyy istukan kautta myös vauvaan ja sillä on tärkeä rooli vauvan selviytymisessä synnytyksen aikana sekä sen jälkeen. Adrenaliini auttaa  vauvaa selviämään synnytyksen aiheuttamasta stressitilasta, kun vauvan verenkierto keskittyy turvaamaan tärkeimpien elinten hapensaannin. Adrenaliini myös auttaa vauvaa käyttämään glukoosivarastoja energian saamiseksi. Samaan aikaan synnytyksen tärkeimmät hormonit oksitosiini ja endorfiini ovat luonnon omia kipulääkkeitä myös vauvalle.

Syntymän jälkeen adrenaliini auttaa vauvaa puhdistamaan keuhkot ja ilmatiet sekä muokkaamaan kehon toimintoja synnytyksen jälkeiseen elämään (mm. sydämensyke ja lämpötilan ylläpitäminen). Adrenaliini auttaa vauvaa olemaan pirteä syntymän jälkeen ja turvaamaan kiintymysuhteen alkamisen synnyttäjän kanssa, jotta tämä huolehtisi hänestä jatkossa. Lisäksi adrenaliini auttaa häntä ryömimään rinnalle ensimmäisten tuntien aikana. Tämän jälkeen vauvan adrenaliinitaso alenee ja hän vaipuu usein sikeään uneen palautuakseen syntymästä.

Stressitilan nostattama adrenaliini auttaa synnyttäjää ja suojaa vauvaa. Synnytyskipu tai supistustuntemus on siis sinun ja vauvasi liittolainen synnytyksessä sekä sen jälkeen.