Ultraäänitutkimus ovat nykyään rutiinitoimenpide ja kovasti odotetaan. Usein vanhemmat kertovat raskaudesta muille vasta ultran jälkeen, silloin “tavataan” vauva ensimmäisen kerran ja hänestä halutaan valokuvia kotialbumiin tai jopa video muille näytettäväksi.
Onko ultraaminen kuitenkaan tarpeellista? Entä onko se edes turvallista? Näitä asioita on tutkittu vasta vähän eikä pitkiä tutkimuksia riittävän suurella joukolla ole vielä tehty. Pienet tutkimukset kuitenkin kyseenalaistavat turvallisuuden ja tarpeellisuuden. Kuten englantilainen Beverley Beech sanoi: “ultraamiset ovat historian suurin kontrolloimaton koe”. Osa rinnastaa ultran käytön jopa röntgenen käyttöön, sillä alkuun sitäkin käytettiin sikiön tutkimiseen, kunnes ymmärrettiin sen haittavaikutukset.
Ultraäänitutkimus historian näkökulmasta
Sikiön ultraäänitutkimus sai alkunsa 1955 Skotlannissa, kun synnytyslääkäri Ian Donald kokeili teollisuusultraäänilaitetta tutkiakseen syöpäkasvaimia. 1963 tulivat ensimmäiset kaupalliset ultraäänilaitteet ja 1970-luvulla siitä tuli nopeasti yleistä raskauden seurannassa. Vuosikymmenen lopussa ultraäänen käyttö oli jo laajaa ja siitä muodostui nopeasti kaikkia koskeva seulonta. Tutkimusta sen turvallisuudesta ei kuitenkaan tehty. Kaikki tutkimukset ovat olleet liian pieniä ja/tai lyhytkestoisia, että niistä voisi tehdä kattavia päätelmiä.
Monilla yrityksillä on taloudelliset toiveet ultraäänimarkinoista, mutta heitä ei kiinnosta ultraäänen turvallisuus. Valtioilla ei puolestaan ole tarpeeksi halua tehdä laajaa ja pitkäkestoista tutkimusta aiheesta (tai ei ainakaan ole tällaista tutkimusta ollut). Tämä on johtanut kovaan markkinointiin, jolla vanhemmille luvataan kuvia tulevasta lapsesta ja videotallennetta.
Mikään taho ei ole määritellyt sikiötutkimuksiin soveltuvien laitteiden speksejä. Tutkimuksissa on havaittu, että käytetyt suurimmat tehot olivat jopa 5000 kertaisia alimpiin käytettyihin tehoihin. Jos alemmilla tehoilla saadaan tutkimus tehtyä, niin miksi altistaa sikiö 5000-kertaiselle teholle?
Kukaan ei valvo mitä tehoja käytetään, eikä valmistajat aina edes kerro käytettyjä tehoja. Ultraäänitutkimusten tekijöitä ei kukaan valvo ja ultraäänitutkimusten tekijöiden koulutus vaihtelee. Tekijän on helppo laittaa säädettävissä laitteissa tehot maksimiin saadakseen tutkimuksen tehtyä paremmin, mutta näin sikiö altistuu tarpeettomasti vahvoille ultraääniaalloille.
Mitä ultraääni on?
Ultraääni etenee 10-20 miljoonaa sykliä sekunnissa. Ääniaallot ovat 10-20 tuhatta sykliä sekunnissa. Anturista tuleva ultraääni lähettää pulssin, jonka jälkeen se pitää tauon. Tuon tauon aikana laite odottaa palaavaa heijastetta.
Itse ultraäänitutkimuksen hyödyllisyyttä tulisi myös tutkia. Se on nyt nykypäivää, mutta onko kaikkien raskausten tutkiminen rutiinisti useamman kerran raskauden aikana tarpeellista?
Seulonnan tarkoitus on löytää ongelmia, joille voidaan tehdä jotain ja näiden tutkimusten pitäisi olla harmittomia. Nyt ultraääntä käytetään yleisesti sikiön pienikasvuisuuden (intrauterine growth retardation) tutkimiseen ja kasvua voidaan seurata mittaamalla kohtua sekä vatsan päältä tunnustelemalla. Pienikasvuisuus on myös yleisimpiä ultraäänitutkimusessa löydettyjä ongelmia.
Sikilön pienikasvuisuus on kuitenkin hankala kokonaisuus. Pienikasvuisuutta tutkivassa tutkimuksessa todettiin, että käsin mittaaminen oli ultraa tarkempi sikiön kasvun seuraamisessa ja pienikasvuisuuden löytämisessä. Tämän ongelman toteaminen on kuitenkin ongelmallista, sillä jos äidin ravinnonsaanti on turvattu eikä hän käytä päihteitä, ei asialle raskauden aikana voida tehdä mitään. Eli seulonnassa löydettyä ongelmaa ei ehkä voidakaan hoitaa raskausaikana, niin tarviiko tätä erityisemmin diagnosoida. Lisäksi ultralla tulee paljon vääriä positiivisia eli äiti altistetaan stressille, huolelle ja uusille toimenpiteille, joilla kaikilla on haittavaikutuksia raskaudelle. Jopa puolet ultralla todetuista pienikasvuisuuksista on vääriä diagnooseja.
Norjalaisessa tutkimuksessa seurattiin lapsia, jotka olivat altistuneet ultraäänitutkimuksille ja niitä joita ei oltu ultrattu. 8-9 vuotiaina seurannassa ryhmien välille tuli eroa, jonka perusteella tutkijat varoittivat mahdollisista neurologisista ongelmista, jos oli altistunut ultraäänelle sikiönä. Lancetissa julkaistussa ultran turvallisuutta tutkineessa jutussa “Effects of Frequent Ultrasound During Pregnancy: A Randomised Controlled Trial” ultratun ja ei-ultratun ryhmien välillä ei ollut eroa lapsen voinnin kannalta. He suosittelivat ultraa vain riskiryhmille.
Toisessa tutkimuksessa huomattiin, että ryhmässä, jota tutkittiin paljon ultralla raskauden aikana, oli enemmän sikiön pienikasvuisuutta. Ryhmä toteaakin, että voiko ultraäänitutkimukset aiheuttaa juuri sitä ongelmaa, jota sillä tutkitaan?
Whitworthin tutkimuksessa (Whitworth M et al.: Ultrasound for fetal assessment in early pregnancy) todettiin, että ultraäänen käyttö seulontamaisesti ei vaikuttanut vauvojen selviämiseen eikä johtanut äidin tai vauvan käyttämien terveyspalveluihin vähentävästi. Pitkän ajan seurantatutkimuksissa useille ultraäänitutkimuksille sikiöaikana altistuneilla lapsilla ei ollut huomattavia fyysisiä tai älyllisiä eroja. Tähän voi vaikuttaa kehittyneemmät laitteet, vahvempi koulutus ultraäänitutkimusten tekijöillä sekä kokemuksen karttuminen.
Ongelmalliseksi tutkimukset tekee se, että vielä ei ole standardeja sikiön ultraäänitutkimuksessa käytetyille tehoille tai tutkimukseen käytetylle ajalle. Myöskään tutkimuksen tekijöille ei ole olemassa standardoitua koulutusta. Tämän vuoksi tutkimuksien tuloksia on vaikea yleistää tai verrata toisiinsa. Erityisesti, kun tutkijat eivät aina edes tiedä käytettyjä tehoja ja aikoja.
Jokainen asiaa tutkinut taho suosittaa ultraäänitutkimusten tekemistä vain lääketieteellisesti tarvittaviin tutkimuksiin, sillä ultraäänen negatiivisia vaikutuksia sikiöön ei voida poissulkea.
Pubmed ja Cochrane Library
Pubmedissä on tutkimus: Ultrasound for fetal assessment in early pregnancy.
Cochrane Library: Routine compared with selective ultrasound in early pregnancy
Näissä on samanlainen yhteenveto:
Raskausajan alun ultra auttaa löytämään monisikiöiset raskaudet sekä parantaa lasketun ajan laskemista, mikä voi auttaa vähentämään raskauden loppupuolella raskauden keston vuoksi tapahtuvia käynnistyksiä.
Tutkimuksen tuloksia pitää käyttää varovaisesti, sillä ultraustutkimuksen ajankohdat ja määrät vaihtelivat tutkimusten naisilla.
Eli tunnetut koostetutkimusten tekijätkään eivät vielä pysty koostamaan johtopäätöksiä juuri mistään, kun riittävän laadukkaita tutkimuksia ei ole.
Silti meillä kaikki ultrataan rutiinisti sen vuoksi, että monisikiöiset raskaudet löydetään heti raskauden alussa ja pelkän raskauden keston perusteella voidaan vähentää käynnistyksiä?
Kotidobbler?
Ultraäänitutkimus kotona? Onhan se nyt houkuttelevaa kuulla sikiön sydänäänet alkuraskaudessa kotona vaikka joka päivä, ennen kuin tuntee liikkeitä!
Nyt kuitenkin kannattaa pitäytyä vähän vähemmässä, sillä kotidobblereissa ei ole minkäänlaista valvontaa, sääntöjä tai seurantaa. Kuka tahansa saa sellaisen laitteen tehdä ja kuka tahansa voi käyttää niitä vaikka kuinka paljon.
Koska sikiön ultraamiselle ei voida eettisesti tutkia altistumisrajoja, niitä ei ole. Vanhempien kannattaa miettiä haluaako altistaa sikiön ylimääräiselle ultraäänelle, mitä dobblerkin käyttää, ja siten altistaa hänet sen sivuvaikutuksille?
Toinen on myös 3D ja 4D ultrat. Onko vauvasta tarpeen saada videota kohdussa? Näissä käytetään yleensä “laadukkaita” laitteita, joiden tehot ovat kovat. Videossa altistus on myös pitkäaikaista, joten kovat tehot ja pitkä aika lisää sikiön altistusta ja lisää riskejä.
On eri asia käydä kahdessa lyhyessä ultrassa kaksi kertaa raskausaikana kuin kuunnella dobblerilla sydänääniä lähes päivittän sikiön herkässä vaiheessa ja käydä 3D ja 4D ultrissa myöhemmin vielä lisäksi. Siinä altistus moninkertaistuu.
Lisäksi kotidobbler voi viivästyttää hoitoon hakeutumista. Se, että kuulet sydänäänet, ei vielä kerro kaikkea. Osaatko itse yhdistää niitä muihin merkkeihin tai pystytkö diagnosoimaan sydänäänissä muutoksia? Jos huokaiset helpotuksesta, että kuulet sikiön sydänäänet, vaikka liikkeitä on tuntunut normaalia vähemmän, niin se voi viivästyttää tarvittavaa hoitoonhakeutumista.
Käyttämällä kotidobbleria lisäät sikiöön kohdistuvia riskejä ja ehkä hidastat tarvittavaa hoitoonpääsyä. Jätetään ultraäänilaitteet ammattilaisille. Jopa heidän koulutustasojen kirjavuus tuottaa ongelmia, niin mitä aiheutuu kouluttamattomien henkilöiden dobblerin käytöstä?